On taas vierähtänyt tovi, kun viimeksi on tänne blogiin käynyt kirjoittamassa. Elämä etenee omaa rataansa  vaikka sitä ei tänne ole aina raapustamassa. Isompana ja ajankohtaisimpana asiana Nenalla on tälle hetkellä uuden perheenjäsenen odotus nimittäin mamin masussa on maha-asukki, jonka pitäisi tässä joulun tienoilla putkahtaa elämäämme. Toki odotusaikanakin on moni asia Nenan elämässä jo muuttunut, sillä mami on ollut nyt kotona jo muutaman viikon, joten tylsää ei ole Nenalla ollut. Lenkkeilyä se on saanut enemmän kun aiemmin, mutta kyllä se on ollut tarpeenkin, sillä puntari heilahti Nenalla tuossa vähän aikaa sitten 21,9kg. Syynä painon nousuun on ollut varmaan Nenan syömien luiden määrä, joiden saamista onkin nyt hiukan rajoitettu. Painon noususta huolimatta Nenassa se ei näy, sillä täytyy muistaa että viime näyttelyssäkin Nena sai maininnan little too big  tai jotain. Säkäkorkeushan on aivan ylärajoilla, itse asiassa hiukan sen yli, joten painoa tulee ollakin sen 20 kilon verran ainakin.

Toinen merkittävä asia Nenalle oli rakkaan painikaveri Rotwaileri-Tanen poismeno. Eli Nenan pitkäikäisin ystävä ja ehdottomasti tämän planeetan paras painikaveri on nyt poissa ja Nenan elämästä puuttuu nyt kunnon vastustaja rajuihin leikkeihin. Vieläkin kun mennään kyläilemään niin Nena tuntuu olevan hämillään  että missä se mustasurma on? Toisaalta Nena on saanut uuden arvokkaan koiraherrakaverin, sillä göötti-Tildan seurana on nyt urosgöötti Casper (n.8v). Hiukan on vielä Nenalla ja Casperilla tutustumisvaihe menossa ja varsinaisia yhteisiä leikkejä ei heillä ole. Nena on kyllä hyvin Tildan ja Casperin kanssa aina tarkistamassa ikkunassa epäilyttäviä ääniä ulkoa, eli samassa porukassa mennään.

Nenan turkki on myös saanut kasvaa ja ihan kivalta se näyttää näin pidempänäkin. Syksyn kurakeleillä sitä sai jatkuvasti suihkuttaa puhtaaksi ja tikkuja ym. pientä roskaa siihen tuppasi jäämään paljon. Toki pidempi karva vaatii hiukan enemmän hoitoa, mutta tällä hetkellä se on enemmän kuin paikallaan ,sillä ulkona paukkuu sellaiset pakkaset ettei ohuessa turkissa varmaan pärjäisi niin hyvin kuin nyt. Pakkasten ja lumen tulo on ainakin isännän mieleen, sillä nyt ei tarvitse pestä tassuja ja mahanalustaa 4-8 kertaa päivässä.

Nenalla alkoi juuri myös juoksuaika, se tulee näimmä aina säännöllisesti jouluna ja juhannuksena - helppo ainakin muistaa. Viime juoksujen jälkeinen valeraskaus oli taas melko vaikea ja olen kuullut että ne tuppaavat vain ajanmukaan pahenemaan. Nyt on tietenkin sen verran eri tilanne kuin viimeksi, että nyt Nenan ei tarvitse juuri yksin olla kotona.

Syksyllä piti mennä johonkin toko-ryhmään harjoittelemaan lisää ja pitkään harkittiin myös kilpailu-uran aloittamista ihan virallisestikin, mutta kun isännän ajatuksen siirtyivät uuteen perheenjäseneeseen ei tuntunut luontevalta panostaa tokoiluun. Harjoituksia tehdään kuitenkin omatoimisesti edelleen päivittäin ja Nena on aina innolla mukana. Keväällä ollaan varmasti taas jossain toko-touhuissa mukana ja lupaan että kesällä 2010 Nena käy jossakin alokas toko-kisassa kokeilemassa (ellei nyt mitään maata mullistavaa tapahdu).

Nena ja Nenan perhe toivottavat kaikille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!