Iloisia uutisia Nenan silmä on nimittäin parantunut ja taas painetaan täysiä. Karvapeite on yhä todella tuuhea ja koetetaan saada sitä kevennettyä vielä ennen juhannusta. Lähdettiin käymään Sadun vanhempien luona Saarijärvellä ja käytiin katsomassa Sadun siskon uutta tulokasta kääpiöspinseriä. Aika pippurinen pieneen paukkaukseen pakattu veijari oli. Sylissä vielä rauhallinen, mutta hampaat esillä heti kun päästettiin Nenan kanssa samalle tasolle. Nena ei oikein osannut ottaa selvää karvaturrista. No ensikerralla sitten paremmalla onnella. Mäkäräisiä on tosi reilusti ja Nena on saanut aikamoisen satsin puraisuja. Viime yönä se heräsi lähes tunnin ajaksi rapsuttelemaan ja putsailemaan itseään ja aamulla kun tutki turkin seasta niin punaisia länttejä ja mäkäräisen raatoja oli tosi reilusti etenkin vatsan seudulla.

Käytiin Sadun kanssa kokeilemassa nyt ensimmäistä kertaa hakua metsässä. Satu käveli edeltä piiloon metsään 30-50 metriä eteenpäin ja sitten poikkesi sivuun jonkin esteen taakse (pusikko/kivi). Odotin Nenan kanssa kun Satu oli kokonaan kadonnut ja päästin sitten Nenan etsimään eksynyttä marjastajaa. Kyllä se Nena 3 kertaa löysi mättäällä kyyhöttävän kaunokaisen. Ensin Nena painoin kauheaa kyytiä siihen pisteeseen asti missä oli Sadun viimeksi nähnyt ja sen jälkeen vilkaisi minua ja lähti painamaan siksakkia yli mättäiden ja kantojen. Aikansa säntäiltyään se löysi kohteen ja sai kovasti kehuja ja namipaloja.

Kokemus oli hyvä ensimmäiseksi kerraksi ja positiivisia kokemuksia Nena ainakin sai. Mietin vain tuota merkin antoa Nenan kohdalla. Se kyllä haukkuu yllättäviä tilanteita ja ääniä, mutta ei sitä varsinaiseksi suupaltiksi silti voi kutsua. Täytyy jollakin tapaa testata että saako sen haukkumaan tarpeeksi innokkaasti vai pitäisikö aatella rullaa tai jälki harrastusta? No kokemuksia ja leikkiä nyt vain lisää ja kyllä se siitä.