Nyt on Nenallakin alkanut ensimmäinen juoksu. Jouluaattona huomasimme kuinka se nuoli kovasti itseään ja kun sitten katsottiin että mikä siellä jalkovälissä oikein oli vialla, niin huomasimme että se oli tosi turvonnut. Aluksi pelkäsimme että pitkien joulupyhien aikaan neidillä olisi ollut jokin tulehdus, sillä emme olleet nähneet vielä verta missään. Onneksi paperilla pyyhkästessä huomasimme että nyt, melkein 1-vuoden iässä, neidillä alkoi ensimmäinen juoksuaika.

Ostimme jo kauan aikaa sitten sellaiset housut, jotka nyt kaivoimme esiin ja puimme Nenalle ylle. Pöksyt toimivat hyvin ja ne eivät tunnu häiritsevän koiraa ollenkaan, ennemminkin voisi sanoa että ne rauhoittavat sitä. Nyt ei tarvitse pelätä tahroja matoilla tai sohvalla.

Kuukauden päästä on sitten Turun näyttely, johon Nenan on ilmoittanut mukaan kasvattaja Petra. Pakkaamme Nenan Tampereella Hannan autoon, joka lähtee myös näyttelyyn. Petra on luvannut esittää Nenan. Olemme kovasti koettaneet harjoitella Nenalle uutta ja vaikeaa asiaa eli seisomista. Aika hyvin on harjoitukset edenneet ja nyt alkaa neiti pikkuhiljaa päästä jyvälle asiasta. Suuri kiitos kuuluu Sadulle joka sinnikkäästi on jaksanut harjoittaa Nenaa lähes joka ilta.

Satu on ollut koko joulun töissä ja minä olen saanut löhöillä kotona koiran kanssa, olemme tehneet pitkiä kävelylenkkejä ja syöneet mahamme turvoksiin. On se hyvä ettei aina ole joulu, sillä silloin ei taidettaisi kauaa mahtua nykyisiin vaatteisiin, sen verran hyvää tuo jouluruoka on.

Hyvää joulua kaikille ja oikein rauhallista uutta vuotta!