Käytiin eilen ensimmäistä kertaa läheisessä koirapuistossa. Paikalla oli rotwailer, labradorinnoutaja sekä yksi hiukan iäkkäämpi maan kaivaja, jonka rotua en tiedä. Nena meni rohkeasti sisään aitaukseen ja rotikan omistaja sitoi aluksi mustansurmansa aitauksen ulkopuolelle, kun sen leikit ovat hiukan rajuja tai oikeastaan se oli vain niin leikkisä koira, jolla oli vaan hiukan enemmän elopainoa kuin muilla.

No Nena koetti haastaa muita koiria leikkiin spurtailemalla täysillä ympäri aitausta ja tekemällä jänismäisiä harhautus liikkeitä ja äkkipysähdyksiä. Toiset koirat eivät oikein hoksanneet mitä meidän neiti oikein yritti. Otimme siis Nenan kanssa vähän lelulla nouto liikettä sitten kun kerran kaveria ei saata leikkeihin mukaan.

Hetken päästä kuitenkin nuorempi noutaja innostui leikkisämmäksi ja pääsi eroon estoistaan. Nena olisi saanut leikkikaverin, mutta nyt vuorostaan meidän perro luikki häntä koipien välissä meidän jalkojen väliin turvaan tai yritti käpertyä kokoon kun sitä vähän innokkaammin haisteltiin ja haastettiin leikkeihin. Kyllä on vielä Nenalla paljon opittavaa koirien tunnetiloista, pienokaisemme ei vielä tunnista koska koira on uhmakas, innostunut tai leikkisä.

Rotikkakin otettiin jossain vaiheessa mukaan aitaukseen ja ei ollut mitään ongelmia. Nena halusi olla omissa touhuissaan ja rotikka painon väsymättä oman pallonsa perässä. Sitten paikalle saapui oikein todellinen "sotanorsu" - Pyreneittenpaimenkoira kevyellä 90 kilon ruhollaan. Siinä oli todellinen järkäle koiraksi. Rauhallinen valkoinen jättiläinen ei ollut yhtään uhmakas, mutta aiheutti ansaittua kunnioitusta muilta koirilta. Se sai aivan rauhassa merkkailla jokaisen puun aitauksessa ja muut tyytyivät seuraamaan sivusta.

Parilla aitauksen koiralla oli yrttipannat punkkeja karkoittamassa ja ne olivat kuulemma toimineet hyvin. Yhtään ei punkkeja ollut vielä tänä kesänä näkynyt. Nenalla niitä on ollut jo useita. Vois varmaan kokeilla sellaista jossain vaiheessa kun eivät kuulemma maksaneet kun 8euroa.

Ollaan pariinkin otteeseen käyty nyt mökkeilemässä ja täällä kaupungissa järven rannalla. Viimeksi kun oltiin mökillä katsoimme vanhempieni Tane rotikan perään kun he olivat lähteneet Tildan kanssa rodun erikoisnäyttelyyn helsinkiin. Satu päätti kastaa meidän neidin talviturkin kokonaan ja nappasi Nenan kainaloonsa ja kiikutti sen rannasta hetken matkan päähän ja päästi irti. Nena uida polskutti kovalla kyydillä rantaan ja kipusi nopeasti ylös saunan alta. Hetken hypittiin innosta ja ravisteltiin ylimääräisiä vesiä niskasta ja taas painettiin täysiä. Nena kävi pariin otteeseen vastaavalla tavalla uimassa, onneksi minkään näköistä "kammoa" vettä kohtaan ei syntynyt. Kovasti aina uimisen ja kahlailujen jälkeen Nena menee kylkimyyryä toinen poski maassa ja peppu pystyssä pitkin puolukkamättäitä ja puskia.

Koulutuksia olen ottanut pienissä erissä lähes päivittäin ja joskun useaan eri otteeseen saman päivän aikana. Hiukan on ollut laiskan puoleista omasta puolesta ja ollaan jämähdetty vanhojen asioiden kertaamiseen. Koetan jostain löytää intoa uusien asioiden opetteleen vaikka omat hääasiat rupeavat painamaan päälle. Tai en minä nyt oikein osaa asioista vielä stressata, mutta tuo Satu tuntuu olevan aika kiireinen kaikkine asioineen, mitä häihin liittyy. Tässä on nyt vielä niin paljon aikaa (n.6vkoa) että kaikki hoituu aivan varmaan. Nenalle pitäisi varmaan hääpäiväksi ja yöksi saada jokin hoitopaikka, mutta se on nyt vielä hiukan hakusessa. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää.