Ensimmäinen veneretkeni - ja kivaa oli!
Vietimme juhannusta vanhempieni mökillä teiskossa. Nena leikki ja touhusi koko juhannuksen Tildan ja Tanen kanssa. Oli tosi hauska seurata kuinka itseneinen meidän neidistä on tullutkaan. Se touhuaa kokoajan jotain omia juttuja ja nauttii suunnattomasti yhteisistä askareista Tildan kanssa. Välillä singahdetaan Tildan mielenkiinnonkohteen suuntaan ja kun vuorostaan Nena keksii jonkin kiinnostavamman jutun mennään kiireesti yhdessä tarkastamaan mitä kaikkea uudella löydöksellä voi oikein tehdä. Juuria kiskotaan maasta, multaa syödään, keppejä kuljetallaan ja pureskellaan yhdessä, karataan aina välillä mökin alle tutkimusmatkalle ja maltetaan tulla ainoastaan syömään ja juomaan välillä. Päivän päätteeksi nuutaan hetkeksi erilleen, mutta aamulla jo on kova hinku kaverin luokse ja oikein itkemällä itketään että päästäisiin nopeammin toista moikkaamaan.
Tuupattiin myös soutuvene vesille ja teimme aallokossa pienen kierroksen. Nena joi ahnaasti näsijärven vettä laidan yli ja seisoi ylväästi välillä laidalla ja välillä veneen keulassa. Ei osaannut pelätä yhtään. Juhannus meni siis vesisateessa syöden, juoden ja rupatellen. Pikku-veljeni kävi myös poikkeamassa mökillä paremman puoliskonsa kanssa ja heidän sormeensa oli ilmestynyt jotain kiiltävää - onnea siis kihlauksen johdosta ja tervetuloa perheeseen!
No nyt isäntä lähtee lasten leirille ohjaamaan ja tarkoitus on ottaa pariksi päiväksi Nenakin mukaan, mutta antaa sen nyt vielä vähän kerätä voimia kotosalla ja loppuviikosta sitten mukaan ihmettelemään lapsilauman touhuja.
Kommentit