Kävimme Nenan kanssa Tampereen KV näyttelyssä ja Nena sai ensimmäisen EH:n, jota oikeastaan lähdettiin sieltä tavoittelemaan. Laitan arvostelun tänne myöhemmin, mutta lyhyesti voisi sitä kuvailla siten, että myös tämän saksalaistuomarin mielestä Nena oli erittäin iso kokoinen narttu. (Tässä arvostelu):
"Erittäin kookas narttu. Hyvä väri. Kaunis karvapeite. Suuri, pitkänomainen pää. Keskimittainen kaula. Selkälinja nousee hieman ja saisi olla kiinteämpi. Rinnan syvyys riittävä. Takaosa liikkeessä hieman jäykkä ja joustamaton, etuliikkeet kunnossa."

Kevät tuo meillä aina mukaan myös toko-harrastuksen. Tälläkin hetkellä ollaan mukana yhdessä ryhmässä treenailemassa. Ryhmä keskittyy lähinnä ohjaajan kouluttamiseen kisatilanteessa, joka on tuntunut todella hyvältä ratkaisulta. Kovasti on meillä petrattavaa, jos aiotaan uskaltautua johonkin kisaan tänä kesänä.

Nenalta leikattiin myös talviturkki pois ja tässä jälleen ennen ja jälkeen kuvat.

Nyt on taas kone ja elämä taas normalisoitunut.

Sitten asiaan, pitkä odotus kannatti, sillä nyt on Nena saanut uuden kaverin. Uusi perheenjäsen syntyi 28.12.2009 ja strategiset mitat olivat 51cm ja 3890g ja siis poika on kyseessä. Äiti ja Isä voivat hyvin ja uudenlainen arki on koittanut. Nena on tutustunut pikku hiljaa uuteen kaveriinsa ja ottanut asian tosi kivasti.

Nyt odotellaan n kuukauden päästä alkavaa valeraskauskautta ja katsotaan kuinka se vaikuttaa koiran ja pienokaisen suhteeseen. Kaiken kaikkiaan voimme olla ylpeitä siitä kuinka rauhallisesti on Nena ottanut asian ja se  antaa selvästi tilaa tarvittaessa ja lähestyy aina hyvin rauhallisesti poikaa.

Pakkasjakso saisi kyllä jo päättyä, sillä pitkillä lenkeillä ei olla päästy vielä käymään oikeastaan kuukauteen ja se näkyy kyllä pienenä turhautumisena Nenassa. Lähi metsissä ollaan Nenaa aktivoitu etsintä leikein ja kepin kanssa peuhaten, mutta tokoilua ei ole otettu kunnolla piiiiitkään aikaan.

Nyt varmaan kirjoitellaan taas tänne hiukan ahkerammin, kun on tämä kone ja kaikki....

Leinolassa muut koirat saivat pakkasesta sulatetut raa´at porsaan sorkat syötäväkseen aattona ja täytyy myöntää etten uskoisi Nenan kovin helpolla moisio syödä, ellei sitten viikkokausiin muuta olisi tarjolla. Halla oli myös ostanut joululahjaksi parit komean näköiset pehmolelut IKEA:sta, täytynee ostaa sitten Tampereen Ikeasta noita hauskan näköisiä pehmoleluja, kunhan se ensin valmistuu.

Satulla pienokaisen osotus etenee tuskaisen hitaasti, mutta merkkejä on jo ilmassa että kohta h-hetki koittaa. Nyt ollaan jo 4 päivää yli lasketun ajan, eikä Nenalle vieläkään ole syntynyt uutta leikkikaveria.

Joulu on silti ollut jo tähän mennessä ikimuistoinen ja talviset säät jatkuvat yhä.

Rauhaisaan loppuvuotta toivoo Nena perheineen!

Toinen merkittävä asia Nenalle oli rakkaan painikaveri Rotwaileri-Tanen poismeno. Eli Nenan pitkäikäisin ystävä ja ehdottomasti tämän planeetan paras painikaveri on nyt poissa ja Nenan elämästä puuttuu nyt kunnon vastustaja rajuihin leikkeihin. Vieläkin kun mennään kyläilemään niin Nena tuntuu olevan hämillään  että missä se mustasurma on? Toisaalta Nena on saanut uuden arvokkaan koiraherrakaverin, sillä göötti-Tildan seurana on nyt urosgöötti Casper (n.8v). Hiukan on vielä Nenalla ja Casperilla tutustumisvaihe menossa ja varsinaisia yhteisiä leikkejä ei heillä ole. Nena on kyllä hyvin Tildan ja Casperin kanssa aina tarkistamassa ikkunassa epäilyttäviä ääniä ulkoa, eli samassa porukassa mennään.

Nenan turkki on myös saanut kasvaa ja ihan kivalta se näyttää näin pidempänäkin. Syksyn kurakeleillä sitä sai jatkuvasti suihkuttaa puhtaaksi ja tikkuja ym. pientä roskaa siihen tuppasi jäämään paljon. Toki pidempi karva vaatii hiukan enemmän hoitoa, mutta tällä hetkellä se on enemmän kuin paikallaan ,sillä ulkona paukkuu sellaiset pakkaset ettei ohuessa turkissa varmaan pärjäisi niin hyvin kuin nyt. Pakkasten ja lumen tulo on ainakin isännän mieleen, sillä nyt ei tarvitse pestä tassuja ja mahanalustaa 4-8 kertaa päivässä.

Nenalla alkoi juuri myös juoksuaika, se tulee näimmä aina säännöllisesti jouluna ja juhannuksena - helppo ainakin muistaa. Viime juoksujen jälkeinen valeraskaus oli taas melko vaikea ja olen kuullut että ne tuppaavat vain ajanmukaan pahenemaan. Nyt on tietenkin sen verran eri tilanne kuin viimeksi, että nyt Nenan ei tarvitse juuri yksin olla kotona.

Syksyllä piti mennä johonkin toko-ryhmään harjoittelemaan lisää ja pitkään harkittiin myös kilpailu-uran aloittamista ihan virallisestikin, mutta kun isännän ajatuksen siirtyivät uuteen perheenjäseneeseen ei tuntunut luontevalta panostaa tokoiluun. Harjoituksia tehdään kuitenkin omatoimisesti edelleen päivittäin ja Nena on aina innolla mukana. Keväällä ollaan varmasti taas jossain toko-touhuissa mukana ja lupaan että kesällä 2010 Nena käy jossakin alokas toko-kisassa kokeilemassa (ellei nyt mitään maata mullistavaa tapahdu).

Nena ja Nenan perhe toivottavat kaikille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tällä hetkellä on taas menossa Nenalla valeraskaus puuhat. Ruoka ei oikein maita, kitistää kovasti ja mennään outoihin paikkoihin nukkumaan jne... Eniten valeraskaus näkyy ruokakupin "peittelyssä" ja ylipäätään oudossa käytöksessä, joka poikkeaa normaalista. Toivottavasti menise moinen ohi, sillä pientä oireilua on jatkunut jo useita viikkoja. Tämä valeraskaus taitaa siis olla Nenan juttu ja tähän on totuttava - toivottavasti se ei pahene. Sillä viimeksi laitettiin meidän huonekaluja uusiksi oikeis urakalla ja nyt ei sellaista jaksaisi.

Käytiin muutama viikko sitten myös eläinlääkärillä piipahtamassa - kamalan hajun vuoksi. Pitihän se arvata että anaalirauhasiin oli kertynyt nestettä. Tämä saattaa johtua siitä että Nenan syömä Nutron kana-riisi on laadultaan huonontunut. Sen valmistus muutti jenkeistä unkariin ja paljon ollaan kuultu sen laadun huonontumisesta. Nenalle ei vanha ruoka kelpaa oikeastaan ollenkaan. Kokeilemme Acanaa nyt jos sitten vaihdettaisiin vaikka siihen.

Tällaista siis tällä erää.

Nenastahan homma ei ole koskaan ollut kiinni, kyllä se aina on se hihnan toisessa päässä oleva henkilö.

Nena nauttii aina suunnattomasti treenamisesta, joten sen kanssa on aina kiva touhuta, sillä se on aina täysillä mukan jako asiassa.

Kävimme Nenan kanssa katsomassa möllitoko-kisoja. Paikan päällä päätin ottaa karvaturrimme kanssa osaa koitokseen. Täytyy sanoa, että kehä oli rakennettu todella vaikeaan paikkaan. Parkkipaikka oli yhden kehän laidalla, eli lähin auto oli 2m päässä kehästä ja autoja tuli ja meni kokoajan. Toiselle puolelle kehää oli rakennettu iso agilityharjoittelurata ja 15-20 koiraa paineli menemään siellä räksyttäen. Matkaa agilityesteiden ja kehän välissä oli n. 10-15m. Tämän lisäksi agilitykoirat kävelivät omistajineen parkkipaikalta telineilleen ja toistepäin eli aivan kehänauhan vierestä. Koeta siinä sitten hakea kontaktia ADHD-Nenaan.

Koe alkoi kuitenkin positiivisesti kun sain kun sainkin Nenan istumaan viereeni luoksepäästävyyteen. Tuloksena oli hieno 8, kun nena nosti takapuolensa ylös ottaakseen parit rapsutukset tuomarilta. Sitten vuorossa paikallaan makuu. Kaikkien häiriötekijöiden vuoksi tuomaristo päätti lyhentää paikallaan makuun 1 minuuttiin. Nena jäi paikalleen maahan ja tepastelin kauemmaksi, onneksi viereiset koirat eivät lähteneet mihinkään, ainoastaan yksi koira nousi ylös ja aiheutti hiukan häiriötä - Nenalle täysi 10.  Tämän jälkeen oli tauko ennen yksilösuorituksia. (Yläpuolella kuva paikallaan makuusta)

Tauon aikana meno oli villiä ja agilityssä räksyteltiin ja Nena katseli ihmeissään menoa. Kaiken tämän lisäksi ratsastaja päätti ilmaantua heppoinensa paikalle. Nena sekosi ihan täysin moisesta elikosta ja piti mennä varastokopin taakse odottelemaan että rauhoitutaan ja humma siirtyy johonkin muualle.

Kontakti oli ihan hukassa kun oli meidän vuoro. En meinannut saada Nenaa ollenkaan perusasentoon ja tuomari ehti huomauttaa, että hylky olisi jo tullut kun koetin saada koiraa rauhoittumaan. Tämän vuoksi päätin että käytän seuraamisessa kehua, koska olin melko varma ettei se onnistu muuten. Nena seurasi kohtuullisesti vieressä ja kaikki meni hyvin - tuloksena 7,5 ja kaksi pistettä menetin siis siksi, että kehuin Nenaa liikkeen aikana. Liikeestä maahan meno on ollut Nenalle vahva liike ja se onnistuikin hyvin. Käytin itse vain pientä kaksoiskäskyä ja 0,5p meni eli 9,5 saatiin.

                                                                                            (Tässä seisominen liikkeestä) ->
Luoksetulossa Nena jäi hienosti paikalleen ja lähti käskystä hyvällä vauhdilla. Ehdin jo innostua kun koira tuli ihan viereen asti - kunnes nokka kohti taivasta ja jäätiin haistelemaan tuulta. Nena haahuili hetken minun oikealla puolella kunnes haju oli selvitetty ja siirtyi ilman käskyä komeasti pyörähtäen perusasentoon vasemmalle puolelle. Tuomarit nauroivat ja pisteitä 8,5 - ei siis huono! Seisominen liikeestä meni sitten täyden 10 arvoisesti. Hyppy oli enää jäljellä ja Nena teki sen juuri niinkuin olen opettanut eli hyppy käskyn jälkeen jäi seisomaan esteen taakse. Menin käskyn saatuani koiran luokse ja vapautin sen. Tulokseksi sai -1p kun en käskenyt erikseen koiraa seisomaan. Ihme juttu, että olisin saanut täyden kympin jos olisin sanonut täysin turhan käskyn. Koira on opetettu hyppäämään ja odottamaan lisäkäskyjä. No hieno juttu kuitenkin kun kaikista liikkeistä tuli pisteitä.

Kokonaisvaikutelma oli 8,5, eli kaikenkaikkiaan saatiin 145pistettä kun 160 oli maksimi. Jäätiin muutama piste palkintopallilta. Mukana oli pari sellaista koiraa, jotka saivat kaikista liikkeistä 10-9,5, taisivat olla kisailleet ennenkin. Hyvää kokemusta siis saatiin ja ei jäänyt kammoa mistään. Nyt siis vaan lisää treeniä.

Tässä siis liikkeet vielä kerran:
luoksepäästävyys: 9
paikallaanolo 1min: 10
seuraaminen: 7,5
maahanmeno: 9,5
luoksetulo: 8,5
seisominen: 10
hyppy: 9
kokonaisvaikutelma: 8,5

yhteensä: 145 / 160 pistettä

KILPAILUJEN LOPPUTULOKSET (11 osallistujaa)

1. Minni ja Annika Viinikka 157 p
2. Oona ja Heini Hämäläinen 147 p
3. Manta ja Heidi Pötry 146 p
4. Nena ja Oskari Nummi 145 p

Nena painoi perjantai illan ja yön pihalla niin että olisi luullut sen sammuvan heti lauantaina. Energiapommimme kuitenkin ravasi vielä lauantain ja la-su välisenä yönä malttoi nukkua aamu viiteen saakka. Sitten piti ehdottomasti päästä taas ravaamaan pihalle, joten Nena otti ja lähti avattuaan ensin ulko-oven. Metsästin sitten vapauden huumasta päänsä sekaisin saanutta vesikkoa 10-15 minuuttia ennenkuin oveluudella sain sen satimeen ja takaisin nukkumaan. Sunnuntaina oli meno jo sitten huomattavasti rauhallisempaa. Tässä kuva sunnuntailta, kuten silmistä näkee vauhtia ei juurikaan enää ole.

Uinti oli koirilla viikonloppuna mieluista: Tane rotweiler kahlasi montakertaa vedessä ja putosi laiturinpäädtä kuperkeikalla veteen ja ui rantaan (piti nimittäin liikaa komennella lokkeja). Tilda innostui useamman kerran hakemaan keppiä vedestä uimalla ja olikin koko porukan rohkein. Nena oli jatkuvasti rantavedessä kahlailemassa, mutta keppiä ei haettu jos meni liian syvälle. Ainoastaan kerran irtosivat Nenan tassut pohjasta kun vahingossa meni liian syvälle - ehdin jo innostua, että nyt uidaan - mutta mitä vielä, Nena hetken aikaa kellui kuin korkki pinnalla ja sai sitten raapastua pikkusen vauhtia pohjasta ja taas oltiin turvallisesti "kuivilla". Millähän Nenan saisi tajuamaan, että kyllä sitä uimaankin pystytään?

Tokoilemassa oltiin taas viikonlopun jälkeen maanantaina. Ohjaajamme oli tehnyt nauhalla erotetun kehä-alueen, jossa sitten kokeiltiin kokeen omaisesti eri liikkeitä liikkeenohjaajan johdolla. Nena yllätti tällä kertaa iloisesti, tässä meidän suoritukset ja tulokset:

Luoksepäästävyys: 10
Paikallaan makuu 2,5 min: 10 (kaksi kertaa kävin palkkaamassa välissä)
Seuraaminen taluttimessa: 9 (pieni asentovirhe kahdessa pysähdyksessä)
Makuulle seuraamisesta: 10
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 (kaksoiskäsky/käsimerkki)
Luoksetulo: 0 (karkasi ennen aikojaan ja otti 2-3 askelta, toisella kerralla jolkotteli luokse ja istui vinoon)
Hyppy: 0 ( ei hypännyt alussa ollenkaan, pari laiskaa onnistumista käsimerkillä avitettuna)
Seuraaminen taluttimetta: ei kokeiltu
Yleisvaikutelma: 7

Aika hyvin meidän ADHD-potilaalta!

Kyynärät olivat täysin terveet ja samoin silmät. Hyviä uutisia siis onneksi. TGAA vasta-aine testiä varten verikokeet selviävät n. kahden viikon kuluessa. Ne analysoidaan kuulemma Saksassa.

Nena vastusteli hiukan rauhoituspiikin saatuaan, mutta parin jaloille nousu yrityksen jälkeen lysähti makuuasentoon. Lääkärin kanssa sovittiin, että Nenalle ei anneta vasta-ainetta/herätysainetta vaan saa omaan tahtiin heräillä kun jaksaa. Tällä tavalla vieroitusoireet eivät kuulemma ole niin voimakkaat, mutta aikaa heräämiseen kuluu kauemmin.

Melkein 6 tuntia meni, että Nena nousi jaloilleen ja suostui syömään. Horjuvin askelin käytiin sitten ulkona pissalla ja taas nukuttiin hiukan. Nyt tuntuu heränneen vaikka hiukan horjuvaa on meno vielä. Silmiin laitetut pupillien laajennustipat aiheuttavat nyt vielä hiukan hankaluuksia kun ovenpielet tulevat liian lähelle ihan yllättäen kun raukka ei näe lähelle juuri ollenkaan.

Toko-kentälle Nenan otteet paranevat pikkuhiljaa ja kovasti odotellaan taas kun seuraavalla kerralla päästään näyttämään mitä ollaan viikon harjoittelun aikana opittu. Paikallaan makuussa ollaan etenkin menty eteenpäin, mutta jokaisessa osa-alueessa on vielä todella paljon harjoiteltavaa. Pidetään aiemmin sovittu aikataulu voimassa eli ensi keväänä sitten ensimmäisiin toko-kisoihin mukaan.

Tarkoitus olisi käyttää Nena myös kuvauksissa ym. terveystesteissä nyt
kesän aikana. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Onneksi nyt on kesä ja uutta virtaa on kaikissa. Täytyy nyt kuitenkin
näin loppuun mainita, että Nena on kyllä erittäin rakastettava tapaus
kaikesta huolimatta - paljon persoonallisia pieniä piirteitä pienestä
karhun poikasesta löytyy ja viime aikoina on läheisyyttä haettu taas
oikein urakalla.